tiistai 24. maaliskuuta 2015

Ristiäiset

Lauantaina juhlittiin pienen Abun ristiäisiä sukulaisten ja ystävien kesken. Vieraita oli kutsuttu noin 25; minun puoleltani lähinnä sukulaisia ja miehen puolelta lähinnä ystäviä, sillä sukulaisethan asuvat Intiassa. Ainoina Intian sukulaisina juhlissa olivat miehen isä ja veli, jotka saapuivat jo torstaina tutustumaan uuteen perheenjäseneen.

Kastetilaisuus oli klo 13.30 katolisessa kirkossa Kaivopuiston vieressä. En ollut koskaan ollut katolisissa ristiäisissä, enkä edes tässä kirkossa, joten en tiennyt lainkaan mitä odottaa tilaisuudelta. Pappi oli meille tuttu, hän oli pitänyt meille katolisen kirkon vaatiman avioliittokoulun (jep, avioliiton tunnustamista varten vaaditaan avioliittokurssin suorittaminen). Abun kasteseremonia oli todella lämmin ja rento; pappi vitsaili ja selitti vieraille seremonian etenemisestä. Itselle jäi tosi kiva fiilis juhlasta, ja luulen että luterilaisen kirkon tilaisuus olisi ollut paljon jäykempi. 


Kirkolta siirryttiin vanhemmilleni kahville ja kakulle. Vanhempani olivat antaneet meidän pitää juhlat heidän luonaan; emme olisi mitenkään mahtuneet omaan asuntoomme tällä vierasmäärällä. Ilman heidän tarjoustaan olisimme varmasti järjestäneet juhlat jossain keskustan ravintolassa tai kahvilassa.

Kahvipöytä oli katettu sinisillä kupeilla, sinisillä vauva-teemaisilla lautasliinoilla, ja sini-harmailla kynttilöillä. Pöytää koristi kukkakimppu, jossa oli valkoisia ja liiloja kukkia. Ristiäistarjoiluina oli pientä suolaista ja makeaa. 

Kuohuviiniä
Katkarapucrustadit
Savulohi-ruisleipäset
Poro-ruisleipäset
Sacher-kakku
Mango-juustokakku
Minttusuklaa cupcaket
Kahvi & Tee 
 





Kirkossa Abulla oli päällä äitini tekemä ristiäismekko, jossa on jo kastettu siskoni kolme lasta. Kahvitilaisuuteen vaihdoimme sankarille tummansiniset sammarit, kauluspaidan ja rusetin. Bileet olivat sen verran hyvät, että juhlakalu sammui syliini juhlien kääntyessä loppua kohti.



Lahjakasaan emme ehtineet koskea juhlan aikana, ja juhlan jälkeen pakkasimme avaamattomat paketit mukaamme. Avasimme lahjat myöhemmin illalla rauhassa miehen kanssa ja ihasteltiin kaikkea suloista mitä päivänsankari oli saanut. Toinen kummeista antoi kultaisen ristiriipuksen, äitini antoi nimikirjainriipuksen ja miehen isä antoi perinteisen intialaisen lahjan uudelle perheenjäsenelle, kultaisen ketjun. Lisäksi saimme pyyhkeen, lakanat, pikkuiset Nike-lenkkarit, kirjoja, vaatteita ja pari kuvakehystä. 




Niin, ja se nimi! Teimme jo raskauden alkuvaiheessa listan mahdollisista nimistä, jonka joukosta valittiin lapsen nimi. Yksi nimistä oli meidän suosikki alusta lähtien, ja siihen päädyttiin jo heti synnytyssairaalassa. Kriteerinä oli nimen kansainvälisyys, eli että nimi on lausuttavissa järkevästi englanniksi ja suomeksi. En aio julkistaa pikkumiehen nimeä blogissa, mutta kerrotaan kuitenkin kummankin etunimen alkavan A:lla. Abu jatkaa siis bloginimenä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti