tiistai 5. toukokuuta 2015

Känkkäränkkä tuli taloon

Meidän kolmekuukautinen söpöliini on kadonnut ja tilalle on tullut känkkäränkkävauva. Söpöilyvaihe näyttää olevan ohi, ainakin taas tämän vaiheen ajaksi, ja päivät täyttyy kitinästä ja itkusta. Milloin kitistään turhautuneena tylsälle leikkimatolle, milloin väännetään itkua kun tyhmä äiti laittoi istumaan sitteriin, milloin itketään ihan vaan maailmantuskasta. 

Ovelasti Abu osaa jo käyttää itkua äidin huomion hakemiseksi. Aamulla oli niin tylsää istua sitterissä, että piti vääntää pientä itkua ja samalla tuijotella äitiä isoilla kosteilla silmillä. Silti se tyhmä äiti ei tajunnut nostaa pois tarpeeksi nopeasti! Vaunuissa on yhtä tyhmää olla ja makaamista siellä siedetään vain jos vaunuverho on auki ja voidaan tuijotella taivaalle. Nukkumisen ja huutamisen raja on hiuksenhieno; jos vauhti pysähtyy, väsynyt känkkäränkkävauva herää ja huutaa. Eikä lopeta kovin helposti.

Välillä äidinkin tekisi mieli antaa periksi känkkäränkälle ja vääntää kunnon itkupotkut lattialla. Mikään ei kiristä väsyneen äidin hermoja niin kuin kiukkuinen ja itkuinen lapsi...

2 kommenttia:

  1. Täällä sama tilanne ollut nyt kaksi päivää! Tytsy veti eilen jopa ensimmäiset huuto kilarit kirppiskierroksella. Ja millään en meinannut saada pientä rauhoittumaan :/ Siinä tuli tuo sama fiilis... Heittäydyn itsekkin lattialle itkemään :D

    VastaaPoista