sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Vauvan kanssa matkalla

Kesälomamatkamme oli ensimmäinen todiste meille, miten matkustaminen muuttuu täysin erilaiseksi pienen lapsen kanssa. Pois jäi myöhäiset dinnerit ravintolassa, aamusta iltaan nähtävyyksillä kiertely ja tuntikausien auringonotto altaalla. Vauvan kanssa matkustaminen ei ole mitään näistä, eikä edes kovin rentouttavaa, vaan stressaavaa, väsyttävää ja uuvuttavaa. Matkalaukkuja on hirveä kasa, vauvan unirutiinit häiriintyvät ja liikkuminen on rajoitettua päikkäreiden väliseen aikaan. Oman haasteensa toi tietysti myös lomakohteen kuumuus - miten pidät lapsen nesteytettynä ja mahdollisimman virkeänä hirveässä helteessä.  Kaikista vaikeuksista ja stressaamisesta huolimatta oli ihanaa päästä koko perhe pois Suomesta ja yhteiselle lomalle kiireisen kevään jälkeen. Vaikka matkailu oli hyvin erilaista aikaisempiin matkoihin verrattuna, oli se kuitenkin ihanaa ja hauskaa aikaa. Onnistunut lomailu toisaalta vaatii hyvät ennakkovalmistelut ja jatkuvaa ennakointia.

Pakkaaminen
Vasta tällä matkalla ymmärsin miksi lapsellisilla pareilla on aina niin älyttömästi tavaraa mukana. Oletin, ettei kaikkea tarvitse ottaa mukaan, saahan periltä vaippoja, maitoa ja ruokaa. Meidän laukut olivat kuitenkin täynnä kaikkea näitä kolmea - vaippoja muutaman päivän tarpeisiin; maitoa, sillä ilmeisesti maito eri maissa maistuu hiukan erilaiselta eri valmistusreseptin takia, sekä kaupan soseita tien päälle. Muut soseet suunnittelin tekeväni vuokratalolla. Tietysti sauvasekoitin olisi ollut hyvä väline tätä tarkoitusta varten, mutta onneksi ystäväni oli ottanut oman lapsensa ruokia varten sekoittimen. Haarukalla olisi ollut hiukan hankalaa soseuttaa kesäkurpitsaa pienelle sihtikurkullemme...

Meillä oli mukana kaksi isoa matkalaukkua, pienempi vetokassi ja hoitolaukku (sekä tietysti oma käsilaukku, jossa oli tutti ja pari muuta vauvanjuttua jotka eivät enää mahtuneet hoitolaukkuun). Abun tavarat veivät selkeästi yli puolet isommasta matkalaukusta, ja toisen kassin tilaa vei mm. Manduca. Laukuista löytyi lyhythihaisia bodyja, parit housut, sukkia suojaamaan auringolta, hattuja, uima-asut, harsoja, pari pientä pyyhettä, pari kylpypyyhettä, sekä pari pitkähihaista "takkia" (joita ei ylläri tarvittu saunamaisissa lämpötiloissa)

Entä mikä oli tärkein? Pesuaine. Otin pienen pullollisen pesuainetta ja sappisaippuan mukaan kakkakatastrofien varalta. Pesuaineiden takia olisin lopulta voinut jättää puolet Abun vaatteista kotiin ja sen sijaan pestä käytetyt vaatteet. Kuumuudessa Abulla ei muutenkaan ollut päällään kuin vaippa ja  t-paita tai lyhythihainen body. Turhimmaksi osoittautuivat sukat. Pakkasin Abulle sukkia mukaan suojaamaan jalkoja auringolta, mutta matkalla oli niin kuuma ettei sukkia voinut edes harkita.




Maidot
Pakkasin mukaan jauhemuotoisen äidinmaitokorvikkeen ja muutaman valmiin isomman tetran matkan päälle. Menomatkalle oli varattu yksi puolen litran maitotetra ja paluumatkalle kaksi tetraa. Viimeisinä päivinä stressasin hiukan riittääkö maito - Abu joi maitoa myös pahimpaan janoonsa vaikka yritin tarjota vettä vähän väliä. Jauhekorvike kesti vähän yli viikon ja ne tetrat riitti sopivasti viimeisille päiville.

Pieni kylmälaukku olisi ollut tosi kätevä Espanjan kuumuudessa. Yleensä keitin vedet maitoa varten etukäteen ja päiväreissuja varten nappasin täysinäiset pullot jääkaapista mukaan. Automatkan ja kiertelyjen aikana ne ehtivät lämmetän juomakelposiksi, mutta varsinaisestihan ne pitäisi pitää kylmässä ruokkimiseen asti. 

Vaipanvaihdot
Vaippoja tuli vaihdettua ihan missä vain, sillä yhdessäkään espanjalaisessa vessassa ei tietenkään ollut vaipanvaihtopistettä. Abu paljasteli pyllyään siis tien laidalla auton etupenkillä, viinitilan parkkipaikalla auton takakontissa, kaupungin keskustan kivipenkillä, ja ravintolan valkoisella nojatuolilla. Espanjalaiset ovat kuitenkin ihanan lapsirakkaita ja monessa paikassa ystävälliset tarjoilijat korjasivat vaipan pois pyytämättä. Jokaisessa ravintolassa tarjoilijat lepertelivät pojalle eikä pienet väliraivarit ja kiljumiset näyttäneet haittaavan.

Vaippoja varattiin muutamaksi ensimmäiseksi päiväksi ja ostettiin sitten paikalliselta Carrefourilta isompi paketti loppuaikaa varten. Olin varma, että Carrefourin tapaisesta isosta marketista löytyy samat isot brändit kuin täältäkin, Pampers ja Libero, mutta niiden sijaan hyllyillä oli kaupan omia merkkejä ja paikallisia tuotteita. Carrefourin vaipat olivat toisaalta tosi hyvät ja juuri oikean kokoiset Abulle.

Unirytmit
Abun rytmit menivät sekaisin tietysti jo heti ensimmäisenä iltana. Kun pääsimme iltalennolta hotellille kymmenen jälkeen, tyyppi oli jo sopivasti väsyhysteerinen. Päikkärit olivat jääneet olemattoman mittaisiksi ennen lentokentälle lähtöä eikä lennollakaan nukuttu paria lyhyttä pätkää lukuunottamatta lainkaan. Hotellissa sitten huudettiin naapureiden iloksi kurkku suorana, kunnes Abu nukahti kesken huudon syliini. 

Tästä viisastuneena päätimme, että meidän perheen on oltava talolla tarpeeksi aikaisin iltaisin, jotta saamme Abun normaaliin klo 20 aikaan nukkumaan. Periaate oli hyvä, mutta epäonnistuimme tässä muutamaan otteeseen matkan aikana ja Abu nukahteli matkalla miten milläkin keinolla. Ja aina hirveän huudon jälkeen.


Kuumuus
Espanjan helle oli itselle suurin stressitekijä. Mietin jo alkuun miten poika pärjää noin kuumassa ilmassa, kun se on jo monelle aikuisellekin tukalaa. Autossa ja talolla oli ilmastointi, mutta pojan pärjääminen päiväretkillä stressasi. 

Olimme yleensä vuokratalolla aamupäivät ja lähdimme vasta Abun lounaspäikkäreiden jälkeen liikkeelle. Mustassa, keinokuituisessa turvakaukalossa kuumaveriselle Abulle tuli nopeasti kova hiki. Samoin vaunujen istuin alkoi nopeasti hiostamaan, jos ulkona ei käynyt yhtään tuulenvirettä. Onneksi olin ostanut etukäteen pienen, vaunuihin kiinnitettävän tuulettimen, joka sai ilman hiukan liikkumaan Abun ympärillä. Lisäksi mukana oli aina nokkamuki, maitopullot, ja harsoja vaunujen suojaksi. Muutamassa tosi kuumassa paikassa sivelin viilennykseksi Abun pään ja jalat vedellä. 

Matkarattaat olivat loistavat matkalla, vaikka olisin toivonut hiukan pidempää aurinkosuojaa. Nyt Abun jalat jäivät esille aurinkoon vaikka kuomu oli vedetty pitkälle alas. Sen takia hankin jo etukäteen muutamat vaunuverhoripustimet, joilla sain ohuen harson kiinnitettya jalkojen aurinkosuojaksi.  


Kommelluksista ja stressistä huolimatta selvittiin kuitenkin hengissä ensimmäiseltä kunnolliselta matkalta. Ruotsin pääsiäismatka oli äärettömän helppo verrattuna tähän reissuun, ihan pienen kanssa matkustaminen on vaivatonta kun taas vilkkaan puolivuotiaan kanssa joutuu jo eri lailla miettimään päivän ohjelmaa. Muutaman kuukauden levähdyksen jälkeen täällä kotinurkissa ja voidaan taas alkaa miettimään uutta matkaa - tällä kertaa Intiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti