keskiviikko 23. syyskuuta 2015

8kk vipeltäjä

Alkuviikosta oli taas aika viedä Abu katsastukseen - 8 kk neuvolatarkastukselle. Poika on alun kitukasvuisuuden jälkeen kasvanut tasaisesti omalla miinuskäyrällään. Nyt kodissamme vipeltää 69cm ja 7.6 kiloinen energiapakkaus. 

Abun liikkuminen on kehittynyt hurjasti viimeisen kuukauden aikana. Lattialla edettään vauhdilla ryömiten, vaikka tyyli muistuttaa mittarimadon liikkumista. Konttausasentoa ei olla vielä löydetty, vaikka jalat muuten toimivatkin liikkumisen apuna. Istuminen onnistuu jo aika hyvin - Stokken Baby Setissä istutaan jo hyvin itse, mutta lattialla istuminen on aika horjuvaa ja vaatii vielä tukea. 



Poika on todella sosiaalinen ja iloinen pakkaus, eikä vierastamista vielä ole ilmaantunut.  Kaikkia tervehditään isolla iloisella hymyllä, ja hyvien päikkäreiden jälkeen poika on kuin Hangon keksi. Abu tykkää muista lapsista ja he saavatkin ihanan iloisen tervehdyksen ja intensiivisen katseen, mutta valitettavasti muut vauvat eivät aina vastaa yhtä sosiaalisella tavalla vaan katselevat seiniä mieluummin kuin hymyilevää Abua. Muskarikavereita moikataan kimeällä kiljaisulla ja tiukalla otteella. Onneksi äiti ehtii useimmiten väliin ennen kuin kaverit saavat kokea Abun hellän kosketuksen! Abu on minusta sosiaalisempi kuin tämän ikäiset lapset normaalisti, ja sen piirteen hän on selkeästi perinyt isältään. Mies ja koko miehen suku ovat kaikki ihanan iloisia ja positiivisia ihmisiä, ja ovat kulttuurieroista huolimatta aina ottaneet minut ilolla vastaan.


Ikenet taitavat kutittaa pientä vipeltäjää, mutta suussa ei vieläkään näy eikä tunnu hampaiden alkuja. Tosin ikeniä on rapsutettu jo parin kuukauden ajan, joten se ei taida olla mikään varma merkki hampaiden puhkeamisesta. Pieni poikamme on myös oppinut paljon vähemmän herttaisia taitoja... Kodista on löydetty pistorasiat ja niitä kohti ryömitään vauhdilla. Kun äiti sanoo tiukan ei, Abu katsoo äitiä, nauraa, ja ryömii kovempaa kohti pistorasiaa. Huoh, tämä siis tarkoittaa, että pojan menoa täytyy jatkuvasti valvoa. Vaipanvaihto on jatkuvaa painiottelua - yhdellä kädellä yritän vaihtaa vaippaa ja toisella kädellä yritän pitää kieriskelevää Abua paikoillaan. Samoin äitiä ja isiä on kiva raapia ja yrittää tarrata kiinni nenään, korviin ja suuhun. Sain jo viikko sitten mojovan raapaisun leukaan... täytyy muistaa pitää pojan kynnet tarpeeksi lyhyinä!

Kaiken kaikkiaan Abun kehitys on edennyt normaalisti, joten sovittiin seuraava neuvolatarkastus vasta 12kk kohdalle. Meillä olisi ollut mahdollisuus käydä neuvolassa myös 10kk kohdalla tarkastuksella, mutta en usko että sitä tarvitaan. Neuvolaan voi aina soittaa ja lisäksi siellä on viikoittainen avoneuvola, jos halutaan tarkistaa paino ja pituus ennen varsinaista terkkarin tapaamista.

Kaikki on siis Abulla todella hyvin - arkeamme ilostuttaa ihanan energinen poika. Abu vaatii paljon ja jatkuvaa huomiota vanhemmiltaan, mutta samalla antaa meille vastineeksi sylittäin iloa ja rakkautta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti