Uusi elämä alkaa syksyisin

Joulu ja vuodenvaihde sekä siitä alkava uusi kalenterivuosi ovat monelle uuden elämän ja muutosten alku, jolloin tehdään lupauksia tipattomasta tammikuusta, tupakoinnin lopettamisesta, laihdutuksesta, ja miljoonasta muustakin asiasta. Omasta mielestäni syksyn alku on suurempi nollauskohta - kesähelteet vaihtuvat syksyn viileisiin aamuihin, työt jatkuvat ja koulut alkavat. Pitkän loman jälkeen tekee mieli jättää vanhat ajatukset ja vanha elämä taakse ja aloittaa jotakin uutta. Koulu- ja opiskeluaikoina tämä tarkoitti uusia kursseja ja opettajia, ehkä uusia kavereita ja tietysti uusia syysvaatteita. Koulua varten ostettiin uudet kynät, penaalit ja reput. Opiskelukausi alkoi kurssien valinnalla, kirjojen varaamisella kirjastosta ja tentteihin valmistautumisella. Muistan lapsena kun aina syksyisin äitini kommentoi, että nyt päästään takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Ihmettelin miksei kesä voisi olla normaalia ja syksy epänormaalia aikaa - kesähän on vapautta, nautintoa ja hauskanpitoa! No, syksy kuitenkin alkoi väistämättä jokaisen vapaana vietetyn kesäloman jälkeen ja sitä myöden koitti paluu rutiineihin ja normaaliin arkeen. Näin aikuisena on myös ihan mukavaa palata jälleen vanhoihin rutiineihin ja päästä kiinni terveellisempään elämään jätskikuukausien jälkeen.

Syksy on minulle tammikuuta tärkeämpi uuden alku. En tee oikeastaan uuden vuoden lupauksia, mutta teen uuden syksyn aloituksia. Joka syksy olen innosta pinkeänä suunnitellut mitä uutta mielenkiintoista aloitan tällä kertaa - itsensä kehittämistä, tavoitteita, tai kursseja. Tanssikursseja, kielikursseja, dieetti- ja elämänhallintatavoitteita - kaikki nämä alkaa osaltani syksyisin. Tämän syksyn uudet jutut ovat valokuvauskurssi ja entistä vakavampi äiti kuntoon -asenne.

Aikuisopiston järjestämä valokuvauskurssi alkaa parin viikon päästä ja innoissani odotan uusia vinkkejä kuvien ottamiseen ja valokuvaamiseen. En omista omaa järjestelmäkameraa, mutta olen käyttänyt miehen järkkäriä, jonka kaikkia toimintoja en edes osaa käyttää. Nyt pääsen tutustumaan valokuvaukseen tarkemmin ja oppimaan kameran käyttöä ja kuvien sommittelua. Ihanaa myös saada joku oma viikoittainen oma meno, jolloin pääsen keskittymään johonkin muuhun kuin vauva-arkeen ja vielä ystävän kanssa!

Toinen tavoitteeni (ehkä jo ikiprojekti) on päästä takaisin raskautta edeltäviin mittoihin ja parantaa (juoksu)kuntoani. Imetys ei kuluttanut vyötäröltäni kaikkia kiloja, eikä semi-laiska asenne urheiluun ole tehnyt suurta vaikutusta. Tietysti eivät ne väsymykseen syödyt herkut ja hiilaritkaan ole auttaneet kropan kuntoon saamisessa. Kiloja on raskauden jälkeen vielä muutama ylimääräinen, joista haluaisin vihdoin eroon. Syksyn tullen on tarkoitus käydä säännöllisesti juoksemassa, joko Abun kanssa tai ilman, ja käydä viikoittain joogaamassa. Samalla pitää parantaa huonoksi muuttuneet ruokailutavat terveemmiksi. Monesti en ehdi tehdä enkä syödä kunnon lounasta, vaan terveellisen lounaan korvaa hätäisesti tehty kinkkuvoileipä ja kulho mysliä. Kiireisessä pikkulapsiarjessa ei ehdi vääntää hienoja salaatteja, mutta pitäisi saada syötyä edes täysipainoinen lounas. Kilojen karistaminen tunnetusti vaatii säännöllistä ruokarytmiä, runsasta veden juontia ja tarpeeksi urheilua.

Alkaako muillakin uudet harrastukset syksyn myötä?