Tämäkin on vain vaihe. Nimittäin jatkuva sotku ja lika - kotona, vaatteissa, kasvoilla, leluissa.. Ja jokainen vaihe loppuu joskus, eikö?
En ole mikään himosiivooja vaikka tykkään, että paikat ovat järjestyksessä. Yleensä minulla menee pelihermo ennen miestä - jatkuva lelu- ja vaatekaaos hyppii silmille ja alan valittamaan sotkusta. Ennen lasta kämppä oli pakko siivota kunnolla ihan viimeistään parin viikon välein, muuten lattialla olevat villakoirat ja yleinen sotku saivat minut hermoromahduksen partaalle. Nykyään tuntuu, että kämppä on pölyinen ja täynnä muruja jo muutaman päivän välein. Vietetään tietysti paljon enemmän aikaa kotona, tehdään useammin ruokaa, ja käydään enemmän ulkona kävelyillä. Eniten sotkua aiheuttaa kylläkin tää beibi!
Abun syöminen on uskomattoman sotkuista, mutta mitä sitä voikaan odottaa 8kk vanhalta vauvalta. Vaikka syöminen on yleensä aika vaivatonta, emme selviä yhdestäkään ruokailusta puhtaalla paidalla. Yleensä ruoka uppoaa pojalle hyvin, varsinkin ensimmäiset lusikalliset. Suu aukeaa kiltisti kun lusikka lähestyy, välillä saatetaan kiljahdella jos seuraavassa lusikallisessa kestää liian pitkän. Kun pahin nälkä on taitettu, alkaa häslinki. Lelut ja muut viihdykkeet alkavat olemaan ruokaa mielenkiintoisempia. Naaman edessä pitää heilutella erilaisia viihdykkeitä - puulusikkaa, tuttipullon korkkeja, purkkien kansia - jotta suu aukeaa ruualle. Pää liikkuu edestakaisin ja lusikalla suuhun osuminen on välillä yhtä haasteellista kuin liikkuvaan maaliin osumista.
Iltapuuron syöminen pääsi tänään ihan omaan ulottuvuuteensa. Puuroa ja mangososetta löytyi ruokailun jälkeen hiuksista, leuan alta, korvien takaa ja puseron etumuksesta napaan asti. Ja me siis todellakin käytimme isoa ruokalappua! Ehkä sitä saa olla kiitollinen, että lapsi syö kuitenkin hyvin, ja opittava elämään sotkun keskellä. Aina ei jaksa siivotakaan, ehkä se lapsi oppii kohta syömään ilman roiskeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti